sunnuntai 29. huhtikuuta 2007

3 in Three ja langennut kolmonen

Eilinen kului hauskasti nelikymppispäivillä. Siellä tuli puheeksi sellaiset metapuzzle-klassikot kuin Fool's Errand ja 3 in Three. Hain ne illalla netistä, ja hämmästyin että ne toimivat tällä läppärilläni. Onhan pelit sentään tehty vuosina 1987 ja 1990, ja koneessani pyörii Applen viimeisin OS ja sen Classic-emulaattori.

Erityisesti 3 in Three jaksoi viihdyttää. Virtapiikin vuoksi kolmonen tipahtaa laskentataulukosta tietokoneen sisuksiin ja joutuu vastaamaan erilaisiin haasteisiin ennen kuin se pystyy nousemaan takaisin paikalleen. Tehtävät ovat monipuolisempia, hauskempia ja haastavampia kuin FE:ssa, eikä peli kalpene nykyistenkään älypelien rinnalla. Tehtävät liittyvät luonnollisesti numeroihin, joten kielellisten ja loogisten oivallusten lisäksi tarvitaan matemaattisia hoksottimia.

Pelit voi ladata tästä sekä Windowsille että Macille.

perjantai 27. huhtikuuta 2007

Aneeminen tietoyhteiskunta raudan määrästä huolimatta

Opetushallitus on keskittynyt keräämään faktaa siitä, kuinka monta tietokonetta oppilaitoksessa on opiskelijaa kohden. Näitä tilastoja sitten pukataan uutisiksi sekä ministeriön että kuntien kautta: katsokaa kuinka meillä tietoyhteiskunta etenee, näin monta konetta on tarjolla.

Viimeisin hallitusohjelma pitää sisällään kokeiluhankkeen, jonka tavoitteena on, että jokaisella peruskoululaisella on henkilökohtaisessa käytössään tietokone. Hallitusohjelmassa ei puhuta mitään niistä puolista, jotka kuntien opetustoimessa muodostuvat pullonkaulaksi jo nyt: opettajien tietoyhteiskuntataitojen vähyys, tietokoneiden käytön vähäiset mahdollisuudet pinkeiden opetussuunnitelmien puristaessa tuntiresursseja, heikko tietojärjestelmä- ja käyttötuki.

Helsingin kaupungin opetusvirastossa tuupataan kouluihin tietokoneita pääasiassa keskitetysti, niin että virasto päättää niitä lähettää omien arvioidensa perusteella. Koulujen rehtorit kertovat, että usein tulee vääränlaisia laitteita, joille ei ole käyttöä. Esimerkiksi pöytäkoneita toimitetaan sinne mihin tarvittaisiin kannettavia. Koulu ei voi ostaa tietotekniikkamäärärahoillaan ulkoista polttavaa dvd-asemaa, koska virallisessa valikoimassa on vain sisäisiä. Lisäksi eräällekin rehtorille tullut uusi pc odotti edelleen atk-tuen asennuskäyntiä, kun sisään kannettiin jo uusi.

Tällä tavallako maailma pelastuu? Näinkö koulutamme kansakunnan, joka pitää Nokian hengissä ja ympäristöresurssien kulutuksen aisoissa? Ei mene montakaan vuotta, kun huomaamme esimerkiksi Intian menevän kaukana edellä tästä syystä: suhteellisen vähäisillä rautainvestoinneilla on keskitytty luomaan henkistä pääomaa, osaamista.

Meillä on kotikäytössä kuusi tietokonetta, mutta ei se tee minusta tietoyhteiskunnan edelläkävijää. Vaikka olen jo nelikymppinen, olen pysynyt vauhdissa mukana siksi, että ensimmäisestä kottaraispöntöstä lähtien on tullut pidettyä tuntosarvet herkkinä ja omaksuttua jatkuvasti uutta.

tiistai 24. huhtikuuta 2007

Discover music with a new logic

First you take a firm hold on your remote control. Then you sense the air and choose your preferences according to the mood, dancability, era, or genre of the music.

That's it. Then your new jukebox selects suitable music. You can limit genres or decades if you want to. The ”screen” of your remote is expanded in the window below that shows the path of songs Musicovery is to play to you.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2007

Karttaa piirtäessä polut syntyvät aivoihin

Pihamökissä on ihan hiljaista. Makaan sohvalla kissa jaloissani ja rakennan käsitekarttaa Umberto Econ romaanista Ruusun nimi. Se on se keskiajan luostariin sijoittuva dekkari, josta on tehty Sean Connery -leffakin.

Karttaa piirrellessä ihastun kerta toisensa jälkeen siihen, että havaitsen uusia ja yllättäviä yhteyksiä. Voin melkein tuntea, kuinka ennen niin erilliset neuronit kytkeytyvät päässä poluiksi, kuulen kuinka sähkö surisee synapseissa.

CMapTools on ilmainen ohjelma, mutta sen joustavuus, jaettavuus ja yhteiskäyttö istuvat webkaksnollaan paremmin kuin sen kilpailijoilla. Miten lie jäänyt huomaamatta, että sen saa myös Macille. Kiitokset sekä opeblogin Annelle että TaiKin Antille, jotka tulivat softasta ITK-päivillä puhuneeksi. - Kokeilin tallentaa kartan html-sivuna. Klikkaa kuvaa.

Puolisoni kävi morjestamassa ja kaatoi lasillisen viiniä. Voi pojat tätä opiskelun mukavuutta!



JK: Nyt on kartta IHMC Public Cmaps (2) -serverillä, kansiossa 'The Name Of The Rose (Ruusun nimi)'.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2007

"Tunnel vision" eli stadin päättäjien putkinäkö

Minun osuuteni on 2500 euroa, ja meidän perheeltä se tekee yhteensä 5000 euroa. Asutko sinäkin stadissa ja maksat veroja? No, sinulta myös pari tonnia. Helsingin veronmaksajilta tarvitaan yhteensä 550-600 miljoonaa euroa henkilöautoliikenteen tunnelihankkeeseen.

Ihan absurdia - niinkuin ei kaupungilla olisi muita rahareikiä! Toivottavasti meille jää mahdollisuus kieltäytyä.

Mittakaavasta saa käsityksen vertaamalla summaa tämän vuoden talousarvioon, jossa kaikki katujen, liikenneväylien ja ratojen uudisrakentaminen + yhteishankkeet Tiehallinnon kanssa vievät yhteensä 49 miljoonaa euroa.

Keskustatunnelin markkinointikampanja lupaa sujuvaa kyytiä Espoosta tulevan Länsiväylän ajajille kohti Itä-Helsinkiä, Sipoota ja Porvoota sekä toisinpäin. Erityisesti hanketta ajaa kaupunkisuunnittelulautakunnan pj Maija Anttila (sd). Myös Kokoomus on ilmoittanut kannattavansa sitä. Haloo, kaupunginvaltuutetut maata kiertävällä radalla, olisiko aika laskeutua alas?

Tunneli voisi toki parantaa pääkaupunkiseudun liikenteen sujuvuutta ja vähentää sen ongelmia. Se vain on aivan liian kallis yhden kaupungin maksettavaksi ja sen hyödyt ilman tietullijärjestelmää ja joukkoliikenteen kehittämistä ovat kiistanalaiset.

Jo vuosi sitten tunnelihanketta pidettiin todella tyyriinä. Silloin sen hinnaksi laskettiin vajaat 300 miljoonaa euroa. Tarkistettu kustannusarvio julkistettiin menneellä viikolla. Siihen on tullut 300 miljoonan euron LISÄrahoitustarve. Ehdotan, että se katetaan tunnelimaksulla.

Tunnelimaksu voisi olla kympin per henkilöauton läpiajo tai kaksi kymppiä per vuorokausi, mikä olisi linjassa vaikkapa Norjan tai Itävallan maksujen kanssa.

Tunnelin ennustettu 40.000 ajoneuvoa/vrk ei varmasti näillä hinnoilla toteutuisi. Jos keskimäärin toteutuisi esim. 15.000/vrk, kertyisi bruttotuloa vuodessa noin 50 milj. euroa. Tunnelimaksun yhteydessä tietysti otettaisiin käyttöön keskustan tietullit Tukholman tapaan.

Nettotuotolla katettaisiin tunnelin rahoitusvajetta/-kuluja. Hesarissa demarien Maija Anttila tuumaa että rahoitus tunnelille löytyy muutenkin, joten tällä tunnelimaksun tuotolla voisi subventoida joukkoliikennettä ja rakentaa sitä tukevaa infrastruktuuria.
* *

Poliittisesti tunnelimaksu on yhtä mahdoton ajatus kuin veroäyrin korotus: kunnallisvaalit ovat ensi vuonna ja harva haluaa muistuttaa äänestäjiä siitä, kuinka paljon rahaa tunneliin uppoaa.

torstai 12. huhtikuuta 2007

Mitä nyt yhdestä ydinpommista

Kuuntelin iltapäivällä tiskatessani radiosta National Public Radion ohjelmaa YLE Mondo –kanavalta. Laatikossa puhuttiin Iranin ydinaseohjelmasta. Sattui siihen keskimmäinen lapsemme, jolle kerroin, että olin edellisenä päivänä asentanut työläppärilleni iTunesin voidakseni samastua tavallisen iranilaisen tunnelmiin. Olin kuunnellut Persian Pop –kanavaa, ja mielikuvitukseni halattiasuiset kiihkoilijat vaihtuivat tavallisiin konttoriduunareihin kauluspaidoissaan.

No, itse kruksi on tämä jutun jatko: Sanoin, että Iran on nyt uutisissa pinnalla, kun se jatkaa ydinaseohjelmaansa ja ydinpommin kehittelyä, ja USA aikoo estää sen vaikka hyökkäämällä maahan. Lapsi kysyi onko USAlla sitten ydinasetta? Minä siihen, että on toki, joskaan ei enää niin paljon kuin ennen, ehkä kymmenen tuhatta ydinkärkeä. Hän siihen: ”Ja sitten Bush on sitä mieltä että Iran on joku roisto, vaikka niillä on vaan yksi.”

sunnuntai 8. huhtikuuta 2007

Globalisaation portinvartijat

Nuoleskellessani softistuuttia eilen Kampin keskuksessa katselin kauppojen nimiä uudella silmällä. Vastapäätä sijaitsi Nike, syvälle integroituneen tuotantoverkoston mannekiini, jonka eettinen ohjeisto on hioutunut sekä käytännön toiminnan että mediaskandaalien myötä. Niken vieressä loisti Vero Moda, tanskalaislähtöinen muotivaateketju. Se rantautui Suomeen yhtenä ensimmäisistä ulkomaisista kulutustavaraketjuista vuonna 1990 hankkimalla laman jäljiltä halpaa liiketilaa. Kerrosta ylempänä näkyi JC, joka saapui vasta 1990-luvun lopussa.

Kolmannessa kerroksessa, JC:n yläpuolella sijaitsee Clas Ohlsson, miesten Tiimaria vastaava tarvikekauppa. Luultavasti myös niiden ostotoiminnot ovat samankaltaiset. Halpaa pikkutavaraa etsivät ostajat kulkevat hikisiä päiviä Kantonin ja Hongkongin messuilla, ottavat spottitilauksia sieltä mistä halvalla saavat.

Tuurin kyläkauppa mainostaa toimintaperiaatteitaan: "Sieltä ostetaan mistä halvemmalla saadaan ... Miksi maksaa enemmän, jos saman tuotteen saa halvemmalla?!”

Spottitilaukset tuntemattomilta puljuilta kaukoidässä tarkoittavat usein myös yhteiskuntavastuun unohtamista. Niihin liittyy riski tehdastyöläisten viheliäisistä oloista ja olemattomista palkoista. Ne ovat myös niitä jotka eivät liikaa satsaa ympäristöasioihin, vaan tuuppaavat viemäreistään sakeaa jätelientä paikalliseen jokeen.

Tällaisia ajatuksia herätti Globalisaation portinvartijat, kirja kauppaketjujen sisäänostotoiminnasta. Esimerkiksi Esa Keskisen eli Tuurin kyläkaupan toimitusjohtajan vähättelevät merkitykset lapsityövoiman paljastumisen mahdollisuudesta olivat ajatuksia herättävää luettavaa.

Kirja on muuten SITRAn julkaisu, ja sen voi tilata netistä maksutta.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2007

Varaston siivousta

Viime aikojen luomukseni eivät ole päätyneet tähän blogiin. Onneksi! Ketäpä kiinnostaisi sellainen kuolematon teos kuin Annotated Bibliography tai vaikka Pöytäkirja 2/2007. Vähän irtoaa raportoitavaa myöskään tämänpäiväisestä varaston siivouksesta.

Idearikkaampi sisältö on päätynyt viime aikoina valokuviin. Yksi keskeinen tekijä harrastuksen uudessa palossa on, että digikamerat ovat kehittyneet sille tasolle, johon tottui aikanaan filmijärjestelmien kanssa. Omani eli Canon Powershot Pro1 jää vielä jälkeen filmivehkeistä, vaikka sillä sentään irtoaa tällaiset kissakuvat. Työkamera Nikon D80 onkin sitten jo sitä tasoa, että rimaksi asettuu omat taidot.