A capital error

24th Jan 2006

Think of a next to non-existent small rural town in the middle of nowhere, hundreds of kilometres from the capital. You may have heard of a friend living there, or it was perhaps in the news. I call mine Mourujärvi, the Burmese people in Myanmar call it Pyinmana.

This Mourujärvi-Pyinmana is to get a turbo boost, as the government of that Asian country has unexpectedly decided to shift the whole government and it's offices there.

As papers have it, "Pyinmana has a population of about 30,000 and is an agricultural production center for sugar cane and bamboo shoots. It's also prone to malaria, full of poisonous snakes and generally a miserable backwater. No one understands why anyone would choose to move there."

The officials have had just some days to prepare for the removal. The Japanese paper Asahi Shimbun continues: "Wouldn't it make sense to quit the government job, and remain in Yangon?

Nothing is as it appears.

By law, government officials cannot resign without permission--which is not often granted.

One brave man, an Industry Ministry official, quit to take a job with a foreign company. In retaliation, the government has refused to issue his passport or official papers." Also pension and rented houses are at stake.

Some Western experts of that region say the haste is due to astrology. The chief astrologist of general Than Shwen has said the shift must be completed under lucky stars, that is before the end of March.

-

For seventeen years the military regime has been oppressing people in that utterly poor land. You may know the story behind the democracy movement that won the 1990 election (getting 83% of votes) but was not allowed to take power. The leader of the movement is the peace Nobel winner Aung San Suu Kyi. Unfortunately Burma doesn't have any strategic resources and thus it won't get the world's attention as it needed.

* * *

30th Jan 2006

The visitor counter got mad after publishing my entry on the Burmese change of coulisse. Usually something like four or five hundred visits per week, but during this last seven days two thousand! Today I've noticed it to go down again.

If the traffic was accumulated by the local people and bureaucrats under the Myanmar government thumb: remember, we haven't forgotten you! And if it was generated by the intelligence of the military oligarchy: remember, we haven't forgotten you either!

(both texts that are so topical today were published initially at my blog in Spymac.com)

Betonireidet testiin

Huomenna täyttyy uuden pyöräilyharrastukseni ensimmäinen tavoite, kun osallistun Tour de Helsinki -ajoon. Juhannuksena rupesin polkemaan enemmänkin, ja kun TdH julkistettiin heinäkuussa, päätin pistellä tämän 140 kilometrin kuntopyöräilyn 25 km/h vauhdilla. Nyt on sen verran kilometrejä takana, että keskinopeustavoite on yli 30 km/h.

Eilen osallistuin duuniporukassa triathlon-viestiin, ja saavutuksena oli Koululiikuntaliiton mestaruus opettajien sarjassa. Erityisesti aikaan 16:40 (telineestä telineeseen mitattuna eli talutukset + kympin lenkki) olen tyytyväinen, kun ei tuota vauhtikestävyyttä vielä oikein ole kertynyt.

on toisaalla

täällä tauko jatkuu. fillarikeskustelut fillarifoorumissa nimimerkillä fiber.

Täsmäsää kaupunginosan tarkkuudella

Yksi marjastaa, toinen pyöräilee, kolmas jakaa mainoksia. Moni haluaa tietää onko sade tulossa tai onko odotettavissa taukoa.

Parasta palvelua Uudellamaalla tarjoaa Ilmatieteen laitoksen Testbed. Se näyttää tiiviillä havaintoasemaverkolla lähituntien sade-, tuuli- ja lämpötilahavainnot. Niistä on helppo päätellä millaista keliä esimerkiksi sadealueen reunalla on odotettavissa. Keksin tänä aamuna, että testbedin havaintotiedot voi liittää Google Earthiin näppärästi lataamalla ilmatieteen laitoksen tarjoama tiedosto, joka löytyy sivulta http://testbed.fmi.fi/other.html

Toivottavasti syksyllä päättyvä kokeiluprojekti vakinaistetaan osaksi Ilmatieteen laitoksen maksuttomia sääpalveluita.

Rankkasade näkyy punaisena sävynä, kohtalainen sade keltaisena ja hiljaisempi ripsiminen sinisenä. Tarkastelualueella sataa kaikkialla muualla paitsi Olympiastadionin liepeillä ja muutamilla alueilla meren päällä. Olen valinnut karttaan näkyväksi vain lämpötilat ja muutamien havaintoasemien nimet.

Sinkula alle ja kohti maisemaa

”Oi sinä viisas loitsija, olitpa kuka tahansa, jonka osaksi lankeaa tämän ihmeellisen historian aikakirjojen sepittäminen! Minä rukoilen sinua: älä unohda kelpo Rocinanteani, alinomaista kumppaniani kaikilla minun teilläni ja retkilläni.”

Kaksi ja puoli vuotta sitten sain maantiesinkulan: virtaviivaisen maantiekiitäjän kapeilla renkailla ja ilman lokasuojia. Eihän se tietysti tehnyt minusta kilpapyöräilijää niin kuin ei Don Quijoten Rosinante isännästään ritaria, mutta yhtä lailla minulla on ollut hauskaa polkea teitä ja viilettää polkuja.

Kaksituhatta vuodessa on ollut sellainen kohtuullinen työmatkojen mittariin lyömä määrä. Nyt taitaa olla tapahtumassa jonkinlainen käänne. Eilen huomasin keksiväni toimitettavia asioita ihan siksi, että pääsisin tekemään pyörälenkin, ja vielä illalla toisen – todetakseni poistuvani kirjastosta Cris Sidwellsin Suuri pyöräkirja repussani. Tänään järjestin varastossa lojuvan 80-luvun kuntopyörän pihamökin askarteluhuoneeseen ja poljin sillä seitsemän kilometriä tuijottaen vaneriseinää.

”Helppo on huomata – vastasi Don Quijote – ettet ole perehtynyt siihen, mikä koskee seikkailuja; ne ovat jättiläisiä, ja jos sinua peloittaa, niin siirry loitommaksi ja käy rukoilemaan minun lähtiessäni heitä vastaan huikeaan ja epätasaiseen taisteluun.”
Tuon sanottuaan hän kannusti ratsuaan Rocinantea

Kauneus kateissa eli halutaan ostaa gps-panta kissalle

Helmi, meidän lemmikkimme, on taas ollut yötä poissa kotoa. Se viihtyy hyvin omalla pihalla eikä tee pitkiä reissuja. Aamuisin avaamme terassin oven ja kutsumme sitä kotiin. Useimmiten katti vastaa kutsuun ja tulee sisälle syömään ja nukkumaan.

Tänä aamuna kumppanini nousi huhuilemaan kattia, mutta näkikin pihalla ketun. Se tuijotti toista kaniamme, joka oli jähmettynyt paikoilleen ulkoaitauksessaan. Kissaa ei tietenkään näkynyt.

* *

GPS eli satelliittipohjainen paikannusjärjestelmä on tavalliselle kansalaiselle tuttu jo auto- ja venenavigaattoreista. Viime aikoina on tullut monenlaisia tuotteita myös ulkoilijalle: kännyköitä jotka lähettävät reitin Google Earthiin tai toiseen kännykkään (demo YouTubessa) ja esimerkiksi suunnistajien etenemisen kuvaava järjestelmä Jukolan viestiin.

Eilisessä Hesarissa oli juttua, että Australiassa on kehitetty GPS:ään perustuva lehmien sähköpaimen. Kun lehmä astuu alueelle, johon on rakennettu virtuaalinen aita (määritetty tietokoneella tietyt koordinaatit, koskematta maastoon mitenkään), alkaa lehmän panta surista ja jos lehmä vain jatkaa kohti aitaa, se saa pienen sähköiskun kuten perinteisestä aidasta.

Odotan aikaa, että GPS-paikantimesta kehitettäisiin ohut, kissalle sopiva kaulapanta. Meidän tapauksessamme saattaisi pärjätä myös aktiivisella RFID-tunnistimella, jonka toimintasäde on muutamia kymmeniä metrejä.

* *

Kun tulin pihamökkiin kirjoittamaan yhtä opiskelutehtävää, löysin Helmin nukkumasta mökkisängystä. Se oli pompannut avoimesta ikkunasta sisälle lämpimään.

Aasi, runoilijan muusa

Jatkoin vaihteeksi teosten luettelointia Librarything.comiin. Pääsin espanjalaisen nobelistin Juan Ramón Jiménezin tarinaan Harmo ja minä saakka. En oikein ymmärtänyt sitä kirjaa kun sen luin, niin yksinkertainen se oli. Yhtä oudolta tuntuu, että tälle kaverille on myönnetty kirjallisuuden Nobel – ei kylläkään tästä aasikuvauksesta, vaan runoudestaan. Olo oli vähän kuin Taata Sillanpään juttusilla. Ehkä se pitäisi lukea uudelleen, mutta tällä kertaa kesälomalla riippumatossa sympaattisessa valkoviinipöhnässä.

Bongaan ruusut tästäkin tarinasta:
”Katsohan, Harmo, kaikkialle sataa ruusuja: sinisiä ruusuja, valkoisia ruusuja, värittömiä... Koko taivas aivan kuin hajoaa ruusuiksi. (...) Voisi luulla että Paratiisin seitsemästä salista heitellään ruusuja maan päälle.”