Pieter Brueghel maalasi 1550-luvulla maiseman, jossa talonpoika kyntää peltoaan rannalla. Paimen taivastelee kuin katsellen huomisen säätä. Onkimies liottaa matoa ajankulukseen. Arkadisen tunnelman rikkovat vedestä sojottavat ihmisjalat.
Kai Mikkonen kirjoittaa kirjassaan Kuva ja sana, että yksi taulun nimeämisen perinteisistä tehtävistä on sitoa kuva tiettyyn viitekehykseen, tässä Ikaroksen lentoon.
Olen jättänyt keskusteluni Ovidiuksen kanssa vain lyhyisiin katkelmiin, enkä ole lukenut hänen Muodonmuutoksistaan tarinaa Daidaloksen ja Ikaroksen lennosta, nuorukaisen hybriksestä joka sai rangaistuksensa. Vasta nähdessäni perä perää Brueghelin teoksen Ikaroksen putoaminen ja Ovidiuksen runon rivit tajusin kuinka savolaisesti tämä flaami on runon lukenut.
Lentäjät nähdessään kalamies vapa kourassa taikka
paimen sauvoineen tai peltoa kyntävä maamies
katseli ihmeissään, kun uskoi vain jumalain noin
ilmoja liitelevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti