On hyvä lukea runoja aina välillä, erityisesti niitä pöhköjä. Sellaisia joissa ei oteta pelisääntöjä niin annettuina.
Oli eräs Jaakko, Jaakon siniset huulet ja kylmät kädet. Hän sai minut kirkumaan. Uin vastarannalle ja tärisin kun hän paiskoi kiviä jälkeeni. Plup. Plup. Jää muodostui heti ja piti jäänmuodostumisääntä. Äärettömän heikko ääreisverenkierto!
Kristiina Lähteen kokoelma Bunsenliekki on oiva esimerkki merkitysten oikukkaasta muodostelmasta, sanojen yhdistämisestä laboratorion vetokaapissa bunsenliekin lämmittäessä. Mukava kokoelma, jota en olisi tullut hankkineeksi, jollen olisi sattunut voittamaan Teos-kustantamon email-arvonnassa kolmea vapaavalintaista kirjaa.
On Lähteen kokoelmassa syvällisiäkin puolia, mutta minä luen runoja niin kuin vesimeloneita syödään. Tässä kokonainen siivu:
Biologit
Biologit parveilevat. Haaveineen ja luuppeineen he lähestyvät saarta korvat auki, perämoottori päristen. He nostavat merestä kaloja, istuttavat ne akvaarioon. Rengastavat linnut ja prässäävät kasvit, laskevat esiintymät ja piirtävät taulukon. He rantautuvat kuin eräkuvasto, valistuksen maihinnousu. Ja kas, asiantuntemus valtaa alaa, pesiytyy rannalle, lipeää mereen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti