Eilisen illan antia oli kaksi osaa 70-luvun kulttitrilogiasta Kummisetä. Ykkönen oli jäntevä ja ehyt, psykologisesti ja taiteellisesti vaikuttava kehityskertomus. Kakkonen ei yllä likimainkaan samalle tasolla näyttelijäntyötä lukuun ottamatta. Sen rakenne on pirstaleinen ja kerronta verkkaista, eikä siitä ole enää napattavissa yhtä kristalloitua johtomotiivia.
Joulun poikkeusaika jatkui herättyäni, kun en edes ottanut selvää onko Hesari kolahtanut laatikkoon. Kolmas lehdetön aamu siis. Toki sähköpostin ja eräiden foorumien lisäksi piti käydä kurkistamassa Hesarin nettisivuilta onko maailma mallillaan. Gerald Ford on kuollut 93-vuotiaana. Eurokolikoiden karttoja päivitetään. Rakettimyynti alkanut. Päätelkäämme siitä.
Jatkoin Kjell Westön Finlandia-palkitulla romaanilla Missä kuljimme kerran. Westö on rakentanut toimivan maailman ja sille uskottavat henkilöt, ja pyörittääkin näiden kuvioita kiinnostavasti ja uskottavasti kansalais-/vapaussodan pyörteistä 1920-luvulle. Kuitenkin raportoiva tyyli välillä hakkaa ja puuduttaa niin lauserakenteen kuin laajempienkin struktuurien kolkkeessa.
Westön teos rinnastuu Kummisetä II:een, näin limittäin luettuna ja nähtynä. Olen nyt puolessa välissä. Saa nähdä muuttuuko mieli vielä - pidän siitä kirjallisuudentutkija Wolfgang Iserin ääneen lausumasta itsestäänselvyydestä, että lukijan näkökulma on jatkuvassa liikkeessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti