Kotikutoisen ylistystä

Samoin kuin blogi voi kertoa aidomman tarinan kuin lehtiuutinen, myös amatöörivalokuvaajat ottavat yleensä kiehtovimmat ja tärkeimmät kuvat.

Mitä veikkaatte, kuka on tämän "autenttisuuden kaihon" takana? Kenen mielestä kotikutoisessa on taikaa, jota ammattilainen ei pysty murtamaan? Olisiko joku kuulu taiteilija asettunut poikkiteloin ja nähnyt rujoa kauneutta arjen dokumentarismissa?

Sitaatti löytyy HP:n lehdistötiedotteesta johtaja Emilio Ghilardin suuhun asetettuna. Näkökulma muuttuu ymmärrettävämmäksi, kun huomioi, että HP myy nykyajan cocacola-kamerat niille satunnaisille näppäilijöille, jotka näkevät otoksessaan komposition sijasta muiston. Ehkäpä HP alkaa markkinoida saman logiikan mukaan printtereitään - "kiehtovin ja tärkein kuvataide ikuistetaan yleensä mustesuihkutulosteina."

Tätä Jäämeren meduusaa ei ole kuvattu HP:n kameralla.

Tautia ja tagejä

Kello löi juuri kaksitoista ja on aika avata silmät. Hämärään makuuhuoneeseen tihkuu päivänvaloa poltetun sienan väristen verhojen läpi. Neljä tuntia sitten olin jo menossa töihin, mutta yhden tapaamisen jälkeen palasinkin kotiin. Sitä tavallista kolmen koon flunssaa: kuumetta, köhää ja korvasärkyä.

Tällaisena sängyssä lojumisen hetkenä on hyvä tarttua kirjaan tai tehdä jotain pientä työtä. Yöpöydällä on vain HTML-ohjelmoinnin kirja, eikä sen Javascript-osio käy näin pöhnäiselle päälle. Indeksoinpa siis valokuvia.

Kuvausinto on kasvanut, ja hankin paremman digikameran. Kuvien hallinnointiin ja kevyeen ehostukseen käytän Adobe Lightroomia. Siitä tuli pari päivää sitten ensimmäinen virallinen versio (joka on nyt nimetty muotoon Adobe Photoshop Lightbox). Betaversion hitaus ym. puutteet ovat poissa. Suosittelen - jos olet valmis pistämään pari sataa tähän tarkoitukseen. Onhan noita maksuttomiakin tietysti melkoinen määrä, esimerkiksi pc:lle tarkoitettu Picasa, Googlen ilmaisohjelmia sekin, tai webbikäyttöön Flickr.

No niin mihin jäinkään
2007, Hotelli Vantaa, Vantaa, ajoneuvo, construction, kuorma-auto, lorry, punainen, rakentaminen, red, talvi, vehicle, winter

Mistä kirjat buutataan?

Kirjojeni listaaminen librarything.comiin on päässyt hyvään vauhtiin. Tänään minua auttoi lukion kakkosluokkalainen taksvärkkipäivänään. Hänelle ei juuri tuota vaikeuksia käytellä nettitietokantaa, mutta kirjat, nuo kovalevyn kaltaiset möhkäleet vailla virtajohtoa ovat ihmetys. Hän rekisteröi tyynesti Nikolai Gogolin teoksen Suuret venäläiset kertojat. Eräälle toiselle kirjalle hän ei löytänyt tekijää, mutta kylläkin teoksen nimen: 40 vuotta laatua ja lukuelämyksiä : Keltainen kirjasto 1954-1994.

Ovi sulkeutui takanani

Nuorisotalolla oli kerhohuone, ja päähenkilömme huomasi, että jutut kävivät siellä viikko viikolta räävittömämmiksi. Järjestysmiesten linja oli ollut holtiton: välillä käsittämättömän tiukka, nyt mihinkään sikailuun ei puututtu. Päähenkilömme oli puhunut sekä kavereilleen että nuoriso-ohjaajille niistä asioista, jotka olivat hänen mielestään väärin. Kukaan ei vittuillut hänen avautumisilleen, mutta kaikki yritys oli yhtä tyhjän kanssa. Niinpä hän päätti kävellä ulos ja jättää ne piirit.

Kun on tottunut hengaamaan yhdessä porukassa, vaihtamaan kuulumiset ja ajatukset, tuntuu kiusallisen keinotekoiselta avata suunsa uudessa piirissä, tilanteessa jossa ei ole tietoa tuleeko kuulluksi ollenkaan. Huomaa kuuntelevansa omaa änkytystään ja narinoitaan ulkopuolisena.

Täällä minä kuitenkin olen. Kaksi ja puoli vuotta Spymacissä on takana, yli viisisataa viestiä, ainakin tuhat kommenttia, yli sata tuhatta käyntiä blogissani. Porukka jonka oppi tuntemaan, joku on jäänyt ihan ystäväksikin vaikka olen semi-erakko. Eivätkä ne perhanat osaa suomea. Hei, minä olen Esko, paluumuuttaja.

Stadikalla on asiaa

Klikkaa ja katso mitä stadin yllä leijuu.

Kirjastot upeasti mukana nettiyhteisöissä

Päivä on vierähtänyt mukavasti lueskelemalla, pelaamalla korttia ja viemällä kirjoja LibraryThingin tietokantaan. Nyt ovat vuorossa Ballardit, Bellowit, Borgesit ja Burroughsit.

Hakupalvelu ei löydä Amazonin tietokannasta suomalaisia käännöskirjoja, ja rupesin kirjaamaan niitä manuaalisesti. Tulin sitten vilkaisseeksi tarkemmin listaa vaihtoehtoisista hakupalveluista, ja siellä oli "Helsinki Metropolitan Libraries." Sillä löytyy loistavasti, kunhan etsii vaikkapa teoksen nimen avulla (eikä ISBN:n niinkuin ensin yritin). Hieno sovellus Helmet-tietokannasta!

Lisäsin linkin kirjahyllyyni tuohon vasemmalle, kirjoittajan tietojen yhteyteen.

Metaforilla ratsastus on parilaji

Lingvistiikka tutkii miten kieli ohjaa ajattelua; retoriikka sitä miten kieli ohjaa toisten ajattelua.

Olen ollut hengeltäni enemmän lingvisti kuin retorikko. Politiikan myötä olen alkanut antaa arvoa savolaiselle kieroilulle, sille teholle jonka puhe saa, kun viesti ei ole valmiiksi jauhettu vaan vaatii vastaanottajan tulkintaa ja kannanottoa.

Yhdessä vihreässä blogissa oli energiansäästösitaatti ympäristöministeri Stefan Wallinilta: "lämpötilat alas, valot sammuksiin ja kaikki laitteet stand by -asentoon, kun se on mahdollista". Kommentoin siihen:

"kaikki laitteet stand by -asentoon"
Heh, sehän on metafora RKP:n politiikasta - ohjelmaa ei ole, kuva pysyy pimeänä, mutta poliitikko on "stand by"-tilassa vaikka ympäristöministeriöön, kunhan joku naksauttaa kaukosäätimestä "ministerisalkku"-kanavan päälle.

Metaforilla ratsastuksessa tunteet vievät ja äly ohjaa. Jan Blomstedt kysyy kirjassaan Retoriikkaa epäiljöille “Miksi ratsastaa metaforilla?” ja vastaa:

”Jos ‘ratsastaa’ sanoilla, voi nauttia liikkeestä, oivalluksista, vaihtuvista maisemista ja ratsastamisen rytmistä. Ja niinkuin ratsastaja kommunikoi ratsunsa kanssa, metaforillakin ratsastaessaan tuntee yhtaikaa seuraavansa ja ohjaavansa kieltä.”

Syntymättömien sukupolvien Eurooppa hukassa

Kiinassa on ryhdytty toimiin Eero Paloheimon kirjan Syntymättömien sukupolvien Eurooppa ansiosta. Sikäläiset ovat päättäneet renoveerata Gegusta - yhdestä pikkukaupungistaan - ekologisen metropolin Paloheimon ekoeettisten teesien pohjalta. Ajatukset ovat tullivapaita, totesi jo muutosvoima-Luther. Hienoa, että Eero on profeetta edes vieraalla maalla!

Etsin, kaivan ja kääntelen. Kissa katselee pää kenossa mitä on menossa. Lukunurkkauksen kirjahylly on järjestyksessä, mutta sen lisäksi kirjoja on muissa hyllystöissä ja niitä myös lojuu siellä täällä. Olen varma, että tuo Paloheimon bestseller on tullut hankittua, mutta oikealta paikaltaan löytyy vain Maan tie. Jos olet lainannut Syntymättömien sukupolvien Euroopan, voisit vaikka sen palauttaa. Jos sinulla on ylimääräinen, pistä tulemaan.

Jospa joskus saisin aikaan tietokannan kirjoistani. Esimerkiksi Librarything.com on hyvä tyyssija: Flickeriä vastaava, mutta kirjoihin perustuva yhteisö. Sinne saa vietyä kirjojen tiedot yksinkertaisimmin näpyttelemällä ISBN-koodin tai viivakoodin lukulaitetta vilauttamalla kuin kirjastoammattilainen konsanaan. Pitäisiköhän pistää lapset palkkatöihin...

*

YK:n tänään julkistetussa ympäristö- ja ilmastoraportista ei enää löydy ehkä- ja toisaalta- ilmauksia, kun puhutaan kasvihuoneilmiön voimistumisesta ja ihmisen vaikutuksesta lämpenemiseen. Valtamerten ennustetaan nousevan vain 20-60 senttimetriä. Toisaalta uusin tutkimus jäätiköiden sulamisesta ei ole ehtinyt vaikuttaa tähän IPCC:n tutkimukseen.