Nuorisotalolla oli kerhohuone, ja päähenkilömme huomasi, että jutut kävivät siellä viikko viikolta räävittömämmiksi. Järjestysmiesten linja oli ollut holtiton: välillä käsittämättömän tiukka, nyt mihinkään sikailuun ei puututtu. Päähenkilömme oli puhunut sekä kavereilleen että nuoriso-ohjaajille niistä asioista, jotka olivat hänen mielestään väärin. Kukaan ei vittuillut hänen avautumisilleen, mutta kaikki yritys oli yhtä tyhjän kanssa. Niinpä hän päätti kävellä ulos ja jättää ne piirit.
Kun on tottunut hengaamaan yhdessä porukassa, vaihtamaan kuulumiset ja ajatukset, tuntuu kiusallisen keinotekoiselta avata suunsa uudessa piirissä, tilanteessa jossa ei ole tietoa tuleeko kuulluksi ollenkaan. Huomaa kuuntelevansa omaa änkytystään ja narinoitaan ulkopuolisena.
Täällä minä kuitenkin olen. Kaksi ja puoli vuotta Spymacissä on takana, yli viisisataa viestiä, ainakin tuhat kommenttia, yli sata tuhatta käyntiä blogissani. Porukka jonka oppi tuntemaan, joku on jäänyt ihan ystäväksikin vaikka olen semi-erakko. Eivätkä ne perhanat osaa suomea. Hei, minä olen Esko, paluumuuttaja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tervetuloa vain takaisin. Tämä kommenttiosasto näytti kovin yksinäiseltä, niin ajattelin olevan jo aika kommentoida niinkuin aikoinaan sanoin tekeväni. :)
Kii-iitti, Risto. Kiva kuulla sinusta, kuin on lähtenyt kevätlukukausi vauhtiin?
Kovasti kiirettä on pitänyt, olen nimittäin taas ottanut ehkä vähän turhankin suuren määrän kursseja. Mitenkäs teillä? Ylppäreiden kanssa on varmaan taas kiire. Sano terkkuja kaikille.
Lähetä kommentti