Eno kirjoitti Vihreä lanka -lehdessä ekokestävästä kissanravinnosta. "Kissaa ei sovi päästää luontoon etsimään itse ravintoaan. Se nimittäin on tehokas peto".Lihaa sen olla pitää, tuumaa kissa. ”Kaupan lihaa” sen olla pitää, näyttää tuumaavan Eno. Vaikka Enolla saattoi olla vähän pilkettä vilkkuluomessa, edustaa väite varsin yleistä näkemystä vihreiden ja kaupunkilaisten parissa.
Miksi on parempi, että kissa syö ”luomu”-tuotantolihaa, joka on sikalassa kasvatettu ja tapettu tätä tarkoitusta (yhteiskunnallistettua ravinnontuotantoa) varten? Miksi on parempi hankkia possuja karsinaan teurastusta varten kuin antaa eläimen metsästää luonnonvaraisia jyrisjöitä ja pikkulintuja?
Kissa on valtaosin kotieläin, ja tuskin Suomen kissakanta kasvaa hallitsemattomasti, kun tämä vierasperäinen laji metsästää kotoperäisiä hiiriä ja lintuja. Totta kai näiden lajien populaatiot kärsivät monin paikoin kissapedoista, niin kuin muidenkin saaliseläinten populaatiot kärsivät saalistajistaan. Sitä voi pitää luontoon kuuluvana ilmiönä.
Onko “kaupan lihaa” -ajatusmallin takana myös sellaisia syitä jotka ovat jääneet tiedostamatta - esimerkiksi kontrollin tarve? Onko meillä tavoitteena saada kissa tulemaan kiltisti ja kuuliaisesti kupin ääreen: näin otamme haltuun ja jäsentyneiksi projekteiksi luonnolliset ja väkivaltaisetkin prosessit. Ovatko linnut niin söpöjä, että itse asiassa haluamme välttää omaa ahdistustamme, kun kissa ”rääkkää” niitä? Sillekin kissan toimintamallille on luonnolliset hygieenis-fysiologiset syyt.
Kissan ”sivistäminen” on arvovalintoihin ja ihmisen tarpeisiin perustuva näkökulma, jolla on vain vähän tekemistä luonnon itsensä kanssa. Hiiri on kissalle maittava ja monipuolinen ateria. Olen tyytyväinen, että kissamme hankkii tätä tuoretta ruokaa ilman jalostus-, pakkaus- ja kuljetuskustannuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti