Visualistin työkalupakkiin kuuluu kolme perustyökalua: katse, käsi ja mielikuvitus. Niille löytyy käyttöä tekipä maalausta, valokuvaa tai layoutia.Katse jäsentää sen mitä visualisti näkee. Kuvataiteilija hahmottelee ensin elementtien suhteet ja mitat. Maalarista riippuen tämä käy intuitiivisemmin tai tietoisemmin. Sama katse myös arvioi syntyvää kuvaa ja sen ominaisuuksia.
Itselleni katse on visualistina toimimisen perusta. Valokuvaajana olen kuin prosessori, joka analysoi näköhavaintojaan ja vaikutelmia, joita rajausten tuottamat representaatiot antavat. Piirtämään opin joitain vuosia sitten nimenomaan pohtimalla tapaani katsoa, pyrkiessäni kehittämään katsettani. Art directorina saa aikaa ihan käyttökelpoisia julkaisuja katsomalla mitä muut ovat tehneet edellä ja soveltamalla eii apinoimalla perässä.
Käsi eli tekninen hallinta on osa-alue, joka alkaa erotella sunnuntaimaalarit yhteen ja vakavat harrastajat toiseen kastiin. Valokuvauksessa tämän osatekijän voi kuitata sisäistämällä jonkin hyvän kirjan ja välineistönsä tekniset mahdollisuudet. AD:lla on muuttuvan teknologian vuoksi jatkuva teknisten taitojen päivityksen tarve.
Mielikuvitus, tai tarkemmin ajatellen luovuus on osa-alueista haasteellisin. Sitä on vaikea opetella ja opettaa, koska se on enemmän kuin pelkkä työkalu: luovuus ja sen laji ovat osa yksilön persoonallisuuden piirteitä. Perustaltaan luovuus on joutilaan mielikuvituksen ja vankan asiantuntemuksen tuomaa taitoa tehdä toisin, omalla ja uniikilla tavalla. Ennen sitä pidettiin taiteilijoiden ammattisalaisuutena, nyt luovuutta vaaditaan myös sisältötuotannossa ja elämystaloudessa.
Ja sitten se varsinainen syy eli uuden lelun hankinta. Ostin eilen Canon Powershot Pro1:n, jonka käsikirjaa luin koko illan. Hyvällä välineellä ja sen hallinnalla eivät onnistuneet kuvat jää ainakaan tekniikasta kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti