Ruskeasannan Shell joutui kauppasaartoon vuonna 1989. Sen jälkeiset asiointini Shell-huoltamoilla voi laskea yhden käden sormin. Olen pitänyt voimassa henkilökohtaiset talouspakotteet tätä brittiläis-hollantilaista öljyjättiä vastaan kohta jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Niiden seurauksena olen kantanut öljytuotteisiin käyttämäni kaksikymmentä tuhatta euroa muihin yhtiöihin.
Kun Suomen yrityselämän ässä Jorma Ollila otti vastaan kutsun Shellin hallituksen puheenjohtajaksi, hämmästelin hänen valmiuttaan tahriutua öljyyn. Ehkä hän ei kuitenkaan ole myynyt periaatteitaan. Päivän Hesarissa on Ollilan haastattelu, joka lämmittää vihreää sydäntäni.
"Ollilan mukaan ensimmäinen keino on energiatehokkuus. ... Tämä tarkoittaa energian säästöä ... Keinoja tehostaa energian käyttöä on loputtomasti energiansäästölampuista moottorien taajuusmuuttajiin ja matalaenergiataloihin.
Toinen keino pelastaa maapallo on puolittaa energiantuotannossa syntyvät hiilidioksidipäästöt. ...
Panittehan merkille, että Ollila mainitsi ensimmäiseksi juuri energiatehokkuuden.
Siitä ympäristöjärjestötkin puhuvat vaihtoehtona ydinvoimalle. Ne pitävät ydinvoiman lisärakentamista ”energiajuoppohulluutena”, joka vie rahat uusiutuvan energian kehittämisestä.
Siitä huolimatta Suomessa haetaan ydinvoimasta yhtä, isoa ratkaisua hiilidioksidipäästöihin. Ollilasta tällaista yhtä ratkaisua ei ole."
Shell on vuosien varrella rikkonut YK:n asettamat talouspakotteet Etelä-Afrikkaan ja Haitiin, ja Shell on pilannut nigerialaisen ogoni-kansan ympäristön ja elinolot Nigeriassa. Shell on lyönyt laimin ympäristönsuojelun niin kehitysmaissa kuin USA:n Texasissa ja Pohjanmerelläkin. Shellin pääjohtaja Ron Oxburgh on antanut mauttomia lausuntoja myrkyllisten kaasuvuotojen hyvistä puolista ja osoittanut kaikkien keinojen olevan käytössä liikevoiton tavoittelussa.
Jorma Ollila puhuu kuitenkin samoista arvoista, joihin hän uskoi jo nuorena johtaessaan Vaasassa 16-vuotiaana luontokerho Reviiriä. Aika näyttää mikä on Shellin liiketoimintamalli. Onko Jorma otettu johtokuntaan kiillottamaan yrityskuvaa? Onko hän se filosofi tai narri, joka on otettu vastapooliksi sparraamaan toimitusjohtajaa?
"Entä jos ihmiset alkaisivat käydä päästökauppaa? Britanniassa hallitus selvittää, voisiko kansalaisilla olla jonkinlainen hiililuottokortti, jolla hankittaisiin sähköä, polttoainetta ja lentolippuja. Hiilikiintiönsä alittavat voisivat myydä osuuksiaan niille, jotka kuluttavat paljon sähköä tai lentävät usein.
Ollila tuntee brittiläisen keskustelun läpikotaisin. Britanniassa jopa konservatiivipoliitikot tuntuvat esittävän ajatuksia, joista meillä puhuvat lähinnä vihreät ja Maan ystävät."
Tarvitaan kyllä enemmän kuin yksi Hesarin juttu, että uskon esimerkiksi Oxburghin tai Shellin liiketoimintamallin muuttuvan. Taustoja skeptisismille löytyy esimerkiksi Maan ystävien tuottamasta Lessons not Learned -raportista. Toivottavasti öljy-yhtiöt palkkaavat lisää olliloita korvaamaan niitä lobbareita, joita on juossut esimerkiksi Esson asioilla Brysselin toimistoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti