The School for Atheists

Arno Schmidt on Suomessa heikosti tunnettu saksalainen prosaisti. Hän kuuluu ”postmodernistien” sateenkaariperheeseen, epäpyhään allianssiin jonka jäseniä yhdistää (näkökulmasta riippuen) vain vääräleukaisuus tai tehtävä kielen ja kirjallisuuden uudistamiseksi. Sunnuntaina aloin lukea hänen teostaan The School for Atheists. A Novella = Comedy in 6 Acts (1972). Se kertoo Willam T. Kolderupista ja hänen lähipiiristään vuosina 1969 ja 2014. Sisäkkäiset ja päällekkäiset mise-en-abyme-rakenteet ja kielen typografinen leikittely tekevät teoksesta haastavan omaksua pieninä viihdepaloina. Oli hauska tunne solahtaa sisään Schmidtin kääntäjän John E. Woodsin käyttämään englantiin:

SUSE KOLDERUP (the sleepy cob^old_web of a hi-school junior : superb straight full legs; the peach of a lap infronta the pert blond ass; a fat tender^nave_nebulosity; elfin breastlets, pLatte di Luna; face brimfull of dreamfluff. She speaks reproachfully) : ”Shy, You’re just as cheerful as a babyrattle. : Who’s that calling to chat at length, when people ’re s’=posed to be slêêpin’ ?”; (: Uncle Guide ? : something special ? - : ooh; whaddyano ! dormouslyly) : ”so it’s all gotta be done hoxpox, huh ? - ”; (and now be^t_stakes herself, lady=longlegs, over to the entryhall mirror afterall - ? - ) : ” - dón’t it look=good ? ! - ”

(yesyés : ’Problem Figure; Who exposes Her feet to every passerby’. As plus & strapping as ever a maid reard on her hindlegs; (: ’she wore a green and bonny drass ’nd was indeed a comely lass : a lovely sight was she !’ - (and 50 years later She’s the town witch !)...

KOLDERUP : ”My dear monkeyshine - : in My=day at the site of such garb, they would ’ve silently stricken You from the fam’ly bible. - (?) : But We are no longer living in the dogdays, for You to turn ^up_out in such merrylarkish=brevity.”; (You=&=adult, pff !; (ie, sure : malitia supplet aetatem)).

Schmidtin kirja jää kuitenkin cocktailpaloiksi. Sen lukeminen kokonaisuutena onnistuu parhaiten lomalla, vaikkapa muutamana kesäpäivänä pihatuolissa. Eilen illalla aloitin Péter Esterházyn kirjan Sydämen apuverbit. Olen sen joskus o^s_ttanut kirjaston poistoteoksista 50 sentillä, ja muistin sen olevan runokokoelman. Siinä missä Schmidt on tinkimätön ja taitava, on Esterházy laiska ja knoppaileva.